Fingermanholmen, Piteå

Tiedot
Retkisatama 
Merikartta 415
Satamasyvyys 2,5 – 5 m
Vieraspaikat 15
Kuivakäymälä, sauna, tulipaikka, uimapaikka, luonnonpolku ja nähtävyydet
Tälle saarelle saavut Munksundsledeniltä. Saari sijaitsee paapuurin puolella, jos tulet Piteå havsbadetin suunnasta ja tyyrpuurin puolella, jos tulet Piteån keskuksen pienvenesatamasta. Saapuminen on suoritettava merikartan sekä paikallisten merkintöjen mukaan, koska vesisyvyys voi vaihdella.

Kattava polkujen verkosto, hienohiekkaiset uimapaikat, useat grillipaikat, joista osa on luotu spontaanisti, sekä järjestetyt veneretket osoittavat, että saari on arvostettu retkeilykohde. Ne jotka käyvät Fingermanholmenilla tekevät sen luultavasti kauniin luonnon, uimarantojen ja näköalan takia.

Fingermanholmen on selvä harjanne. Harjanteen huippu on jopa 30 metriä korkea ja se on tärkeä maamerkki kuljettaessa Inrefjärdenin alueella. Vasta tehty inventaario osoittaa, että saaren alueilla on erittäin korkeita luontoarvoja. Itäinen metsä on kokonaisuudessaan yhtenäisin eri-ikäinen mäntymetsäalue, jossa on runsaasti kelottuneita puita. Rantalehtimetsässä kasvaa enimmäkseen pihlajaa, ja siellä on lampia ja kosteikkoja. Luontoympäristöjen mosaiikki tekee tästä erinomaisen retkikohteen esimerkiksi koululuokille. ”Suptallen” ja ympäröivä aukea on luonnollinen polkujen yhdyspiste. Saarella on myös jännittävä teollisuushistoria.

Historia

Fingermanholmenilla on ollut näkyvä osa Inrefjärdenin tukkien käsittelyssä. 1890-luvun alussa perustettiin saha, ”Fingermanholmens Ångsåg”, saaren luoteiskärkeen. Saha tuotti puutavaran Piteå sairaalalle sekä vei sitä ulkomaille. Hyvä vedensyvyys oli ratkaiseva syy sahan sijoittamiseen juuri tähän. Toiminta päättyi 1912 ja työntekijät siirrettiin Bergsvikenin, Storforsin, Munksundin ja Skuthamnin sahoille. Höyrysahojen ja Munksundin sulfatehtaan välille rakennettiin köysiratajärjestelmä lastun ja sahanpurun kuljetukseen. Pisin matka oli 7 km ja se kulki sahalta Fingermanholmenin yli Munksundin sulfaattitehtaalle. Köysirata rakennettiin 1929 ja se oli käytössä 1940-luvun alkupuolelle saakka.

Fingermanholmenia on myös käytetty hiekan ja soran ottopaikkana. Soramontut ovat tänään avoimia reikiä maastossa ja luovat harjanteen kanssa suuren korkeuseron. Fingermanholmenilla on merkkejä myös useista miiluista ja tervakuopista.

Suunnitteilla on huonokuntoisten polkujen parantaminen, näköalatornin rakentaminen, köysiradan kulkualueen raivaaminen ja tiedotustaulujen asentaminen kiinnostaviin paikkoihin.