Malören, Kalix

Tiedot
Retkisatama/luonnonsuojelualue
Merikartta 411, satamasyvyys: 1,2 m
Kuivakäymälä, sauna, grillipaikat ja nähtävyydet

Tähän satamaan voi tyynellä säällä saapua sen itäisen aallonmurtajan kohdalta veneillä, joiden syväys on korkeintaan 2 metriä. Tämä voi kuitenkin muuttua jatkuvan mataloitumisen vuoksi. Muut sataman osat ovat nykyään täysin täyttyneet merenaaltojen tuomista kivistä ja hiekasta.

Saavuttaessa suosittelemme eteläsatamaa, jos veneen syväys on korkeintaan 1,2 metriä. Tule suuaukkoon lounaasta yhdyslinjalla kirkon ja itäisimmän mökin välillä sekä karttapiirroksen taulujen mukaan. Linjataulut on varustettu majakkavaloilla, uloimmassa yhdyslinjassa valkoisella valolla ja sisemmässä punaisella. Merkityllä alueella vedensyvyys on 1,2 metriä keskivedenkorkeudella. Satama, joka näyttää avoimelta, on hyvin suojaisa myös navakalla etelätuulella.
Satamasta ei voi poistua eikä sinne voi saapua kovalla etelä/lounaistuulella, koska aallokko suuaukossa estää ohjauksen. Vanha puulaituri on kunnostettu Domänverketin toimesta 1970-luvun puolivälissä veneilijöiden iloksi.

Historia

Saaren kalastuspaikalla on ollut suuri merkitys ruotsalaisille ja suomalaisille kalastajille. Saarella oli viimeksi asutusta 1600-luvuilla, kun silakkamäärä veti sinne kalastajia. Saaren suuruusaika oli 1700-luvun loppupuoliskolla, jolloin silakan kalastus oli erityisen vilkasta. Kymmenys kalasta jätettiin Tornion papille. Kalastajat tulivat Torniosta ja Karlösta pohjanmaalla. Molemmalla yhteisöllä oli saarella oma "kylänsä" ja kesäisin täällä saattoi asua 200 henkilöä. 1700-luvulle tultaessa, Torniolaisten perunkirjoissa esiintyy usein ”erittäin vanha kalastajamökki” Malörenillä. Malörenista tuli tähän aikaan niin taloudellisesti tärkeää ja se sai sellaisen maineen, että Tornion kaupungin maistraatti päätti kirkon rakentamisesta saarelle.
Kappelia vuodelta 1768 on joskus kutsuttu "Saariston tuomiokirkoksi", koska sillä on tuomiokirkon valtikka katolla. Rakennus on kahdeksankulmainen ja sillä on pärekatto, mikä oli suosittu kirkkotyyppi Pohjanlahden ympäristössä 1700-luvulla. Kirkko sai toimia kauan suuntamerkkinä merenkulkijoille.

Malören on sijaintinsa vuoksi pohjanlahden napana ollut luonnollinen saapumispaikka satamiin pohjoisessa. Saarella on ollut merimerkkejä satoja vuosia ja 1800-luvulla sai tunnettu majakan rakentaja, Gustaf von Heidenstam, tehtäväkseen rakentaa majakan Malörenille. Heidenstam vieraili Malörenilla 1850 ja vuoden kukuttua majakan ja majakkavahdin asunnon rakennustyöt olivat käynnissä.

Nykyään saarella on 15 mökkiä, joita omistajat hoitavat hellästi. Kalastajapaikan ominaisuudet ovat säilyneet vuosien varrella. Luotsimökki korjattiin 1994 ja se toimii matkustajakotina. Veneilijät voivat vuokrata myös saunan. Lukuisat jäännökset kertovat Malörenilla olleen kukoistavaa toimintaa. Merimieshauta vuodelta 1935 muistuttaa kapteenista, joka kuoli laivansa kaaduttua kovassa tuulessa. Täällä on myös labyrintti, hylky ja merimerkin jäännös vuodelta 1725. Tämä oli yksinkertainen pystymerkki saaren kaakkoisniemessä, joka 10 vuotta myöhemmin muutettiin pookiksi.

Malörenilla on myös kiinnostava lintuelämä ja lapintiira on saaren ominaislintu. Täällä on myös useita lokkilajeja, kuten pikkukajava ja naurulokki. Altistuneesta sijainnista huolimatta leviää kasvillisuus vuosi vuodelta enemmän. Mutta jäljellä on kuitenkin suuria alueita meren hiomilla kivikoilla. Liila merinätkelmä, joka yhdessä rantavehnän kanssa sitoo hiekan rantoihin, on luonteenomainen saarelle ulkosaaristossa.

1700- ja 1800-luvuilla ei ollut laitureita, vaan laivat vedettiin maihin tai ne olivat ankkuroituna. Tästä tuli ongelma kovalla etelätuulella. Asian ratkaisemiseksi ja luotsin tarjoamiseksi laivoille, rakennettiin saarelle kiskot etelästä pohjoiseen. Näin luotsivene voitiin kuljettaa vaunulla saaren poikki ja laskea veteen tuulelta suojassa. Kiskoja ei enää ole jäljellä saarella. Vuonna 1929 rakennettiin saaren ensimmäinen laituri, josta nykyään on jäljellä vain kiviarkut. Maannousema ja suuremmat laivat johtivat uuden sataman rakentamiseen 1950-luvulla. Betonisataman rakentaminen kesti neljä vuotta, mutta se hylättiin jo vuonna 1967, kun luonnonvoimat olivat muokata satamasta niemen.