Skötgrönnan, Skellefteå

Tiedot
Retkisatama/luonnonsuojelualue
Merikartta 422
Kuivakäymälä, nähtävyydet.
Ankkurointi lahteen. Laituri on suunniteltu rakennettavaksi 2012

Saaren historia alkoi sen sukellettua esiin merestä 1600-luvulla. Alkuaikoina se oli tärkeä kalastukselle rannikolla. Muistoja tästä ajasta on taloperustat, labyrintit ja kompassiruusu. Skötgrönnan on eteläisin Sandöarnista pohjanlahden rannikolla. Ainut osa, joka ei koostu hiekasta, on pieni pyöreäksi hiottu kallio saaren pohjoisosassa sekä kivi- ja lohkareriutta kaakossa. Saarella kasvaa harvaa mäntymetsää avoimien hiekkanummien ja katajapensaiden kanssa. Hiekassa kasvaa merinätkelmää, rantavehnää ja eri sammalia. Saarta reunustavat kauniit hiekkarannat ja se on suosittu retkikohde huippusesongin aikana. Skötgrönnan luonnonsuojelualue perustettiin vuonna 1968 ja alue kuuluu Natura 2000-verkostoon, jonka tarkoituksena on suojella sen erikoista ympäristöä ja luontoa.

Lähdetään kävelylle saaren ympäri. Pehmeä ja lämmin hiekkaranta, jolla on rivissä pieniä ja keskisuuria kiviä, kohtaa meidät. Matkamme jatkuu rantaa pitkin sen pohjoistuulelta suojaavien hiekkadyynien seassa. Saavumme kulmikkaammille kallioille, jotka näyttävät suurista lohkareista sahatuilta. Kun mannerjää kasvoi, se toi mukanaan vuorenosia tai sitten vuori räjähti kappaleiksi jäätymisestä. Kalliot pohjoispuolella ovat pehmeämmän muotoisia, koska tämä puoli oli saapuvaa mannerjäätä päin.

Rasittavan kävelyn jälkeen suurten kivenlohkareiden ja halkeamien yli lähestymme uutta, yhä hienohiekkaisempaa hiekkarantaa, jossa kivet ovat kulmikkaampia ja jossa kohtaamme siellä täällä piikiven palasia. Tarina kertoo, että ennen vanhaan rahtialusten saapuessa rannikon satamiin, (esim. Bureå, Örviken ja Skelleftehamn jne.) niillä oli piikeveä painolastina. Ennen kuin laivat kiinnittyivät laituriin, kaadettiin piikivi mereen. Siksi piikiveä, jota ei esiinny kallioperässämme, löytyä rannikoltamme. Hiekkadyynin huipulla meitä kohtaa henkeäsalpaava näkymä ja voimakas ruusuntuoksu. Valkoisia ja punaisia iharuusuja kasvaa pienissä pensaissa ja maa on peittynyt sinivioletista merinätkelmästä

Kohta olemme saaren eteläisimmässä niemessä, nimeltään Gadden. Jos katsomme taakse, näemme, että ranta sijaitsee pienessä laguunissa ja jos käännymme katsomaan eteenpäin, on näkyy siellä kallioita, jotka yltävät veteen asti. Kaukana kalliolla makaa hylje lepäämässä, varmasti vatsa täynnä hyvän kalaonnen tuloksena. Näkymä tuntuu ainutlaatuiselta, mutta muuttuu varmasti tutuksi, koska hyljekanta kasvaa koko ajan Pohjanlahdella.

Ranta, jolla nyt kävelemme, on saaren pohjoispuoli, mukulakiviä ja pyöreiksi hiottua soraa. Itämyrskyn aikana aallot eivät ole armollisia tätä saaren puolta kohtaan. Tuuli ottaa vauhtia Suomen puolelta ja sillä on odottamaton voima sen saapuessa rantaan. Saaren pohjoisosassa on myös korkeita ja pehmeänmuotoisia kallioita. Tämä on saaren korkein osa. Kierrämme vielä yhden niemen, jonka nimi on Kyrkrevet, ja ohitamme rannan, jolla on isoja pyöreitä kiviä ja suuria lohkareita. Ruusut tuoksuvat siellä täällä matkamme varrella väljästi kasvavista pensaista. Ohitamme vielä lyhyen osa hiekkarantaa, jolla on vieläkin kauniimmin hiottuja kiviä, ennen kuin saavumme lähtöpaikkaan.
Skötgrönnan kuuluu Piteån kuntaan.